Halusin alottaa kokonaa alusta, must tuntuu et mä en riitä mihinkää enkä kenellekkää. Mul on paljo vihaa mut peitän sen, haluun tutustuu ihmisii ilma ennakkoluuloi ja haluun myös unohtaa vanhat haavat jotka joku on aiheuttanu. Mua ei oikee kiinnosta mikää eikä kukaa, haluisin vaa olla yksin, mut en kumminkaa haluis.
Tuntuu et blogaaminenki on turhaa ku ei tätä kummiskaa kukaa lue. Oikeesti kaikki on iha hyvi, mut en osaa elää tän tilanteen kaa, en osaa valita enkä päättää yhtään mitään. Koulu ei kiinnosta vaik sen pitäis, ois nyt kuviksen ja äikän lopputyöt, sit ois viel mantsan joku maa juttu ja kaiken päälle viel kässäs polo mekon teko... Täll hetkell ei oikeesti ne polotkaa kiinnosta, mut tiiän et tulisin pettyy jos mä ne jättäisin välii..
Pelottaa, turhauttaa ja itkettää. MUT EI KIINNOSTA !
Haluun olla nii ku muut, ilone ja täyn elämää, esitän et oisin. Oikeesti seki vaa ahistaa..
Ahistaa ku ei uskalla puhuu kellekkää siit et ei oikeesti kiinnosta mikää, et masentaa ja ahistaa...
Väsyttää iha koko aika ja tekis mieli nukkuu, juhlii ja bailaa... Elää villii nuoruutta, mut seki tuntuu turhalt ku ei huvita joka viikoloppu juua muitte mukan... Alkaa jo ärsyttää seki et aina katon muitte perää mut ei, sit ku mä oon huonoskunnos juonu liikaa ni mut jätetää yksin. TURHAUTTAA...
Kiitti jos luit ja anteeks tämmöne avautumine mut oli ihan pakko ! - jennina
